sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Viisi vuotta sitten kaikki muuttui...

"Mieti pahin pelkos, lisää ehkä puolet
Tiätsä oikeesti miltä tuntuu et sä kuolet

Makasin lattialla, mietin vaa et tää on menoo

Ku vaa huimaa, enkä pysty nielemää
Kurkkuu kuristaa, painaa rintakehää


Mikä on se hinta enää, harva pysyy pinnal ehjän
Jotain rikki mun sisällä
Tähän välitilaan hukun, mistä viikot vaa kuluu
Ne kuluu ja kuluu, ei huvita duunit, ei vapaa-aika
Tunteeks teistä kukaan täällä samanlailla?

Mulla on kaksi vaihtoehtoa;
taistella tai hajota
kohota tai vajota


Yksinään neljän seinän sisällä
Maailmaa voin pelätä, mut valitsen elämän
Valitsen elämän"

(Uniikki ft. Jannika B - Valitsen elämän)



"Kun katot sitä ihmistä ulkopuolisen silmin, miltä se näyttää?" - Ihmisrauniolta. Ihmiseltä, joka miettii miksi pitäis jatkaa elämää. Ihmiseltä, jonka toisinaan olis helpompi kuolla itsekin. Ihmiseltä, joka on toivoton, onneton ja yksinäinen. Ihmiseltä, joka on vailla suuntaa ja tarkoitusta. Ihmiseltä, joka ei halua herätä seuraavaan päivään.

"Mutta huomaatko? Sä oot siinä, sä et kuollut. Sä elät. Sä selvisit ja selviät edelleen. Mitä sä haluaisit sanoo sille ihmiselle nyt?" -Sä voit vielä olla iloinen ja onnellinen. Sä saat vielä tuntea sen, millaista on rakastaa elävää lasta ja saat nähdä sen kasvavan ja tuntea sen sanoinkuvailemattoman suuren kiitollisuuden ja onnen siitä pienestä ihmeestä. Vaikka toisinaan ajattelet, että antaisit sun elämän kaiken sen kivun, ikävän ja tuskan kanssa kenelle tahansa, tajuat ettet koskaan antais maailman parasta miestä ja maailman upeinta poikaa kenellekään. Etkä sitä, että sait kasvattaa ja rakastaa yhdeksän kuukautta pientä elämän alkua sun sisälläsi.

Kukaan ei tuu ottamaan niitä muistoja, jotka sain sun kanssa tuntea, kun yhdeksän kuukautta kasvoit sisälläni. Kukaan ei tuu koskaan ottamaan sitä rakkautta, minkä muodostin suhun sinä aikana. Kukaan ei koskaan tuu ottamaan niitä muistoja, kun musta tuli äiti ensimmäistä kertaa. Musta tuli äiti maailman täydellisimmälle ja kauneimmalle pojalle, jota sain pitää vain hetken sylissäni. Mutta se poika opetti ja opettaa mulle elämästä niin paljon.

Haluaisiko kukaan tälläistä tien näyttäjää? Ei. Mutta kukaan ei antanut vaihtoehtoja. Sinun syntymäsi ja kuolemasi näytti sen, miten suurta kipua voi ihminen tuntea. Näytti sen, kuinka elämä voi muuttua yhdessä sekunnissa. Näytti sen, että jos aikoo valita elämän, on opittava elämään uutta elämää, kuoleman jälkeen alkanutta uutta elämää. Tie on pitkä, mutta se on kuljettavan arvoinen, vaikka aina ei oo siltä tuntunut. Pikkuhiljaa sille matkalle tulee muitakin värejä, jotka opettaa myös hyviä asioita. Nykyään vihdoin uskallan elää just niin kun haluan. Uskallan tavoitella unelmiani ja mennä pienin askelin niitä kohden, koska jokainen hetki voi olla viimeinen.

Ja kun päätin valita elämän, sain vielä sen kaikista suurimman lahjan eli sun pienen veljesi, jota katsoessa en halua kuolla enää, en luovuttaa. En kestä ajatusta siitä, etten saa nähdä sen pienen pojan kasvavan ja etten sais jakaa mun elämäni surullisimpia ja onnellisimpia hetkiä yhdessä mun maailman ihanimman perheen kanssa.

Ja sä pieni enkelini et koskaan katoa mun etkä meidän sydämistä. Oot joka päivä mun mielessä, meidän ajatuksissa. Oot mukana pienen veljesi ajatuksissa. "Äiti, miksi Eino laitettiin siihen aarrearkkuun? Äiti, miksi tässä on Einon hiuksia? Miksi Einolla oli tälläset hiukset? Äiti, miksi mä saan elää, mutta Eino ei? Miksi Eino ei voi kävellä eikä juosta? Äiti, miksi sulla on ikävä Einoa?" jne jne...

En pysty kaikkeen vastaamaan, enkä vastauksia aina tiedä kertoa. Mutta sen voin tehdä, että kuljetan sua mukana yhtä suurena palana ja osana meidän perhettä, kun meitä muitakin. Voin antaa susta voimavaran sun pienelle veljelle, jotta hän ehkä jonain päivänä omina vaikeina hetkinään saa susta voimaa ja rakkautta. Jotta hän voi ylpeydellä kantaa sitä, että hänellä on veli, joka kulkee mukana, vähän vain eri tavalla kuin ehkä kavereiden veljet ja siskot. Mutta haluan opettaa sen, että yhtälailla voi rakastaa ja kantaa sydämessään, jotain sellaista, mitä ei voi nähdä eikä kuulla.

Ja että se joku eli sinä rakkain poikamme, olet yhtä lailla ollut olemassa kuin kuka tahansa muukin. Sait elää vain pienen hetken, mutta se oli yhtä arvokas ja merkityksellinen elämä kuin kenen tahansa muunkin.