maanantai 19. tammikuuta 2015

Syy hiljaisuuteen

Täällä blogin puolella on ollut jo pidempään hiljaista. Syynä hiljaisuuteen on se, että olen oksentanut viimeiset 10 viikkoa putkeen joka ikinen päivä ja ollut niin fyysisesti kuin henkisestikin aika väsynyt. Ja syy oksentamiseen tulee tässä:

(Pahoittelut kuvan laadusta, lainattu kirjasta Maailma mustavalkoinen)

Odotamme toista lastamme. Tällä hetkellä elämme raskausviikkoa numero 17. Ja syy miksi haluan tästä asiasta julkisesti kirjoittaa on se, että tässä on oikeastaan kaikki, mitä minulle ja meille tällä hetkellä surun lisäksi kuuluu. Ja vaikka jotain pahaa tapahtuisikin taas, en voisi olla siitä kertomatta ja kirjoittamatta. Mutta ainakin tällä hetkellä kaikki on hyvin tämän raskauden osalta. Ultria on takana jo neljä ja olemme päässeet ihastelemaan tulevaa pienokaistamme useaan otteeseen. Olemme hyvissä käsissä ja meillä on terveydenhuollon puolelta täydellinen tuki ja turva. Olo on epätodellinen ja on vaikeaa uskoa, että kaikki menisi tällä kertaa toisin. Päivä kerrallaan...

Onnea saa toivottaa odotukseen, mutta raskaus ei minulle merkitse sitä, että nyt saisimme vihdoin elävän lapsen. Raskaus merkitsee sitä, että toivo tulevaisuudesta on herännyt henkiin. Toittavasti se toivo säilyy ja kestää ja elämäämme syttyy vihdoin taas pieni valo ja saamme uuden erilaisen alun.

Palaan tunnelmiin ja ajatuksiin paremmin, kun jaksan taas kirjoittaa. Viimeinen viikko on ollut jo vähän parempi, toivottavasti se enteilee sitä, että paha olo on väistymässä ja pystyisimme vihdoin myös vähän iloitsemaan ja nauttimaankin.

19 kommenttia:

  1. Toivotaan, että odotus helpottuu ja pääset nauttimaan uudesta alusta <3 Voimia koko perheelle, varmasti Eino kurkkii onnellisesti pilven reunalta ja odottaa myös, että pikkuinen auttaa teitä valoisammassa tulevaisuudessa. Eikä se tarkoita, että kukaan unohtaisi Einoa, kun pikkuinen saapuu. Eino on aina mukana ja pikkuinen kuulee teiltä, millainen ihana isoveli pilven reunalta suojelee pikkusisarta. Tulevalla pikkuisella on ihan oma suojelusenkeli <3 -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3 ja noin se juuri menee, Eino on aina läsnä, eri tavalla kuin useimmat sisarukset. Tosiaankin hän on aina meidän kaikkien oma suojelusenkeli <3

      Poista
  2. Ihana kuulla, paljon onnea! Iloitkaa ja nauttikaa, sen olette todellakin ansainneet. <3

    VastaaPoista
  3. Suuresti onnea! Kaikkea hyvää teille jatkoon. t. Anne

    VastaaPoista
  4. <3 ihan kaikkea hyvää teidän perheelle <3

    VastaaPoista
  5. Voi että miten ihanaa lukea tällaista!! Eino on suojelemassa teitä kaikkia <3

    VastaaPoista
  6. Sydämestäni toivon teille kaikkea hyvää ♥

    VastaaPoista
  7. Lämmin osanotto menetyksenne johdosta ja Onnea uuden, ihmeellisen elämän kasvusta kohdussasi, kaikki menee toivottavasti ja varmasti hyvin.

    Itkien luen teidän tarinaanne, se repi haavani auki.
    Itse olen perheeni kanssa käynyt saman taipaleen läpi, raskas on taakkanne, jota kannatte, mutta toivottavasti huomaatte muutaman vuoden päästä, että entistä vahvempina voitte elämänpolkuanne jatkaa, Eino aina sydämissänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Feetu kauniista ja rohkaisevista sanoistasi <3 osanottoni lähetän myös teille sinne, tätä ei soisi kenellekään. Mutta päivä kerrallaan, pienin askelin eteenpäin tässä mennään, Eino aina matkassamme. Toivon myös koko teidän perheellenne kaikkea hyvää!

      Poista
  8. Hei! Miten jaksat?

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Olen pitänyt hiljaiaeloa täällä, en saa aikaiseksi kirjoiteltua. Kaikki on niin hyvin, kun tässä hetkessä voi olla :) pahoinvointi on hellittänyt ja rakenneultrassa oli kaikki hyvin.

      Poista
  10. Voi miten ihanaa kuulla! Aurinkoista kevään odotusta teille ja kirjoittelehan taas kuulumisia kun jaksat :)!

    VastaaPoista